”Muistan hyvin, kun pidin välivuotta opinnoistani ja olin äidin kioskilla töissä. Työnvälitystoimistosta soitettiin, että Martelassa tarvittaisiin apua mapittamiseen. Äiti ehdotti, että menisin. No minä ajattelin, että kyllä sitä nyt kuukaudeksi voi mennä mapittamaan. Se oli vuonna 1983.”
Kyllä sitä nyt kuukaudeksi voi mennä mapittamaan.
Saila on työskennellyt Martelan Nummelan tehtaalla erilaisissa tehtävissä vuodesta 1983. Kuukauden pestiin suostuttuaan häntä pyydettiin jäämään ja luvattiin myös tarjota sopivaa koulutusta uusiin tehtäviin. Aluksi Saila otti haltuun kymmensormijärjestelmän, mikä tuolloin – aikana ennen kannettavia tietokoneita – oli hieman eri juttu, kun piti raahata mukanaan raskasta kirjoituskonetta kurssille.
Keskus, hankintaosasto, vienti, myynti, tuotanto.
Saila on nähnyt yrityksen toimintaa monelta eri suunnalta. Aika on mennyt nopeasti ja ura on ollut mielenkiintoinen. Töissä hän on aina viihtynyt hyvin. Silloin, kun on paljon töitä, ei tiputeta hanskoja, vaan tehdään vaikka viikonloppuna. Vastapainoksi hiljaisempana aikana voi ottaa vähän vapaata. Saila kuvaileekin Martelaa toiseksi kodikseen, mikä ei ole ihme, sillä hän tapasi puolisonsakin tehtaalla. Vuosien aikana myös hänen äitinsä ehti työskennellä tehtaalla ennen eläkkeelle jäämistään. Poika on yhä pöytälinjalla.
Saila painottaa omatoimisuuden ja valppauden merkitystä urallaan.
Täytyy tietää paljon tuotteista ja niiden valmistuksesta – monet kysyvät tarkkoja kysymyksiä. Pitkä työura antaa myös varmuutta tunnistaa omat mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet. ”En halua olla kenenkään pomo. Olen enemmän suunnittelija, se sopii minulle paremmin”, hän kiteyttää.
Viimeisimmät uratarinat
