Vierasblogi: Aku Varamäki, Workday Designers
Tein kandintutkielmani 2000-luvun alussa etätyöstä. Lueskelimme työparini kanssa Pekka Himasen tulevaisuusvisioita ja aineiston keräsimme tietenkin Nokialta, joka taisi olla lähestulkoon ainoa suomalainen yritys, jossa etätyönteko oli ylipäätään mahdollista. Tulevaisuudessa, eli jossain kaukaisella 2020-luvulla, etätyö olisi arkipäivää ja työ olisi irronnut paikasta. Tekisimme töitä lähinnä kesämökeillä.
Työ toki irtosi paikasta 2000-luvun mittaan ja nyt voi jo sanoa, että olemme tukevasti tulevaisuudessa, jossa autot eivät vieläkään lennä, mutta työtä todella voi tehdä vaikka lentoasemalta, jossa itse kirjoitan tätä tekstiä. Mutta kuoliko toimisto? Ei! Aivan kuten internet ei tappanut radiota tai sanomalehtiä, etätyön mahdollistuminen ei tappanut officea.
Kävikin tavallaan päinvastoin; samalla, kun monia työtehtäviä voi hoitaa mistä vain, kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ovat entistäkin merkityksellisempiä. Juuri toimistot ovat edelleen niitä paikkoja, joihin tullaan paitsi keskittymään työtehtäviin, myös tekemään töitä yhdessä ja näkemään ihmisiä.
Toimistorotta viettää palavereissa vähintään tunnin joka työpäivä
Näitä näkemisiä työelämään todella mahtuu. Martelan mukaan yli 60 prosenttia tietotyöläisistä viettää kokouksissa vähintään tunnin jokaisena työpäivänään. Joka viidennellä palaverit vievät työpäivistä peräti enemmän kuin kolme tuntia. Merkittävää kuitenkin on, että palavereiden luonne on muuttunut; ne ovat yhä useammin sisäisiä ja nopeita status check -palavereita, joita ei välttämättä ole kalenteroitu pitkälle etukäteen. (Tämä kaikki selviää Martela Insights -aineistosta, joka sisältää yli 7 000 suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen toimistotyöntekijän arviot työtiloistaan ennen työympäristömuutoksen toteuttamista. Super-kiinnostavaa!)
Nopeat ajatustenvaihdot ovat tärkeitä työn sujuvuuden kannalta, mutta toisaalta niistä on tullut myös uusi häiriötekijä. Työpäivämuotoilijoina kuulemmekin säännöllisesti asiakkailta, että he jäävät usein mieluummin kotiin tekemään keskittymistä vaativaa työtä. Martelan data paljastaa saman ilmiön: valitettavasti työpaikoilla ei ole työhön vaadittavaa työrauhaa.
Syynä on työn murros: kahdenväliset sisäiset pikapalaverit ovat osin syrjäyttäneet perinteiset palaveriputket viinereineen. Nykyään keskustelut käydään usein työpisteen lähellä, sillä niille ei löydy omia, rauhallisia tiloja. Perinteiset neukkarit eivät tähän muuttuneeseen tarpeeseen vastaa, sillä ne on tyypillisesti sijoiteltu kauas työpisteistä ja ne täytyy varata erikseen. Neukkarimme ovat itse asiassa muuttuneet yllättävän vähän suhteessa siihen, miten paljon työ on muuttunut. Voi myös kysyä, miksi varaamme aina tunnin palaverislotin, kun todellisuudessa vartti voisi riittää. (Ja joskus aikaa olisi hyvä varata kokonainen päivä, mutta se on eri juttu.)
Minusta Martelan ratkaisu on kiinnostava; PodBooth Meeting on neljän hengen palaverikoppi, jonne voi vetäytyä pitämään pikapalaveria (tai Skypeä) kollegan kanssa. Se on tarkoitus sijoittaa lähelle työpisteitä, jolloin sinne on helppo vetäytyä rauhassa ja samalla antaa työkavereille työrauha.
Vaikka toimisto on edelleen voimissaan, pitää niidenkin muuttua työn mukana. On kiinnostavaa nähdä, onko palaveripodi tullut toimistoon jäädäkseen.
