Suomalaisissa toimistoissa oltiin vuonna 1942 muutoksen äärellä.
Suomi siirtyi Euroopan kärkijoukossa DIN-lomakestandardeihin, joihin kuuluu myös A4-kokoinen paperiarkki. Tällä oli välitön vaikutus toimistokalusteisiin: papereita oli paljon, ja kalusteiden piti olla papereille sopivia.

Samaan aikaan Suomessa oli sotien vaikutuksesta suuri pula materiaaleista. Perustamassaan puunjalostusyrityksessä työskennellyt Matti S. Martela (1913–1987) näki, että uusiin kalustetarpeisiin oli mahdollista vastata tehokkaasti vain teollisella tuotannolla. Hän ideoi yrityksen, joka valmistaisi järkevästi suunniteltuja konttorikalusteita uusien vaatimusten mukaan.

Martela, alkuperäiseltä nimeltään Tehokaluste Oy, käynnisti toimintansa vuonna 1945. Yrityksen perustajia olivat Matti S. Martelan lisäksi Unto Eskola, Jonne Jahnukainen, Svante Nurmiranta, Wladimir Rumjantsew ja Henrik Virkkunen.

Uuden yrityksen ensimmäinen suuri asiakas oli Suomen valtio. Sisustusarkkitehti Rumjantsewin piirtämiä kirjoituspöytiä tilatiin aluksi viisikymmentä. Ennen kun ne ehdittiin toimittaa, saatiin jo toinen viidenkymmenen pöydän tilaus. Yrityksen toiminta pääsi nopeasti hyvään vauhtiin.

Yksittäisistä kalusteista modulaarisiin työpisteisiin

Toimistotyön kehityssuuntiin haettiin vaikutteita ulkomailta.
Eräällä 50-luvun Ruotsin-matkallaan Matti S. Martelalle kiteytyi ajatus modulaarisuudesta. Tehokaluste alkaisi tuottaa standardoituja kalusteita, joista olisi helppo koota erilaisiin työympäristöihin soveltuvia kokonaisuuksia.

Tuotevalikoima laajeni yksittäisistä kalusteista toimistokokonaisuuksiin, ja asiakkaille alettiin tarjota myös suunnittelupalveluita. Tehokalusteen sisustusarkkitehdit suunnittelivat erilaisiin työympäristöihin parhaiten soveltuvat kalustukset, verhoiluehdotukset mukaan lukien.

Työntekijöiden vireystilan edistäminen ja työkyvyttömyyttä aiheuttavien tautien ennaltaehkäisy ergonomisilla kalusteilla oli 50-luvulla aivan uutta ajattelua. Tehokaluste toi markkinoille oikeaa istumisasentoa tukevia tuoleja, liikkuvia konekirjoitustasoja ja kääntyviä puhelintelineitä.

Vuonna 1955 esiteltiin Olli Mannermaan muotoilema Kilta-tuoli, joka näytti tietä modernien toimistokalusteiden muotokielelle. Tuolin veistoksellinen muoto herätti huomiota, ja siinä oli myös hyvä istua. Kilta-tuolin merkitystä kuvaa edelleen jatkuva kiinnostus design-klassikkoa kohtaan.

Työympäristöjen murros kaatoi seiniä ja toi ruutuja

Avokonttorit alkoivat yleistyä 70-luvulla.
Niitä varten suunniteltiin kalusteita, jotka voitiin sijoittaa vapaasti avoimeen tilaan. Suunnittelun perustana oli havainnointi: seurattiin, miten ihmiset työskentelevät, ja korostettiin erilaisten yksilöllisten tarpeiden merkitystä.

Työyhteisöjen hierarkiat madaltuivat ja interaktiivisuus lisääntyi, mutta liiallinen avoimuus sai nopeasti kritiikkiä. Psykologiset arvot, kuten työrauha ja osallistumisen mahdollisuus, nousivat suunnittelun ohjenuoriksi, ja avoimia tiloja rajattiin ääntä imevillä seinäkkeillä.
 
80-luvulta lähtien työpisteet alkoivat rakentua tietokoneiden ympärille. Alkuun laitteita oli vähän ja ne sijoitettiin sivupöydille. Pian tietokoneet yleistyivät kaikkien toimistotyöläisten työvälineiksi, ja ergonomiaa haettiin erilaisilla aputasoilla näytöille ja näppäimistöille.

Vuonna 1974 Martelaksi nimetty yritys kasvoi yhdeksi alansa suurimmista Euroopassa, ja sen palveluksessa oli 80-luvun lopulla lähes 900 ihmistä. Martela listautui Helsingin pörssiin 1986.

Luovuus, joustavuus ja henkinen hyvinvointi korostuivat

Pehmeät arvot, humaanisuus ja ihmisten välisten suhteiden korostaminen leimasivat 90-luvun työelämän trendejä. Ryhmätyöskentely lisääntyi, ja alettiin puhua itseohjautuvista tiimeistä. Joustavat työajat ja etätyöskentely alkoivat yleistyä.
 
Toimistoihin rakennettiin kohtaamispaikkoja, ja yhä harvemman oletettiin työskentelevän aamusta iltaan yhdessä paikassa istuen. Ergonomiaa alettiin ajatella ruumiin lisäksi myös mielen hyvinvointina. Luovuuden ergonomialla haettiin edellytyksiä tehokkaalle ja hauskalle työnteolle.

Tietotekniikka mullisti paitsi työn, myös työympäristöjen suunnittelun. Martelalla otettiin käyttöön Office Maker -ohjelmisto, jonka avulla toimitiloja voitiin suunnitella ja esitellä kolmiulotteisina mallinnuksina. Samalla toimitusajat nopeutuivat, kun ohjelmisto yhdistettiin tehtaille asti.

Yhteiskäyttö mullisti työympäristöjen suunnittelun

Liikkuvan työn ja etätyön lisääntymisen myötä yhä useampi henkilökohtainen työpiste oli suuren osan ajasta tyhjänä. Tilankäytön tehokkuus, monimuotoisuus ja muunneltavuus nousivat uudelle tasolle, kun työpisteitä alettiin muuttaa vapaasti valittaviksi ja erilaisiin tarpeisiin soveltuviksi.

2000-luvun edetessä työympäristöjen suunnittelussa alettiin painottaa työnteon sujuvuutta, erilaisiin tehtäviin ja tarpeisiin soveltuvia alueita sekä sisäisten kohtaamisten ja tiedonkulun merkitystä. Helposti säädettävät ja seisomakorkeuteen nousevat työpöydät yleistyivät.

Teknologian kehitys vapautti työntekijät liikkumaan joustavasti työtilasta toiseen, kulloisenkin tehtävän ja tarpeen mukaan. Monitilaympäristöt suunnitellaan nyt kognitiivisen ergonomian ehdoilla: henkinen kuormitus tarvitsee vastapainokseen luovuutta ja palautumista edistäviä tiloja. 

Martelan ratkaisu nykypäivän työ- ja oppimisympäristöihin perustuu 4C-ajatteluun. Tarjoamme työntekijöille ja opiskelijoille varta vasten suunniteltuja tiloja erilaisiin tarpeisiin: yhteistyöhön, keskittymiseen, vuorovaikutukseen ja virkistäytymiseen. Käyttäjämäärien ja käyttötapojen seuranta mahdollistaa tilankäytön jatkuvan optimoinnin ja aina ajantasaisen ympäristöön asti.